Poikkesimme mummolareissulla tämän vuotisilla Asuntomessuilla.
Kauniita taloja, mutta niin kovin kalliita...
Tiedä sitten, mikä näiden lopullinen hinta on, kun joku nämä oikeasti itselleen ja perheelleen hankkii,
mutta tuskin se summa ihan pienellä numerolla alkaa...
Etenkin kun hulppean talon lisäksi saa hulppeat maisemat!
Mikäs se olisi tuossa istuskella valkoisella sohvalla lattemuki kädessä ja katsella merelle...
paitsi, että inhoan lattea, sohva on väärinpäin ja näen sieluni silmin, kuinka (kömpelö kun olen) kaadan sen mukini tuohon sohvalle, jonka jälkeen Helka kaataa siihen kaakaokuppinsa ja Taimi istahtaa ilman vaippaa pissimään tuohon valkealle kankaalle...
Mutta siis niinkuin periaatteessa =)
Näköalat ovat kyllä mielettömät!
Muutaman pikkutytön huoneeksi kalustetun huoneen jälkeen kadehdin hetken heitä, joilla on erehtymätön estetiikan taju ja tavaransa järjestyksessä pitävät lapset.
Kai heitäkin kuitenkin on?!
Mutta kaiken kaikkiaan mukavat messut. Ja ainahan sieltä saa vinkkiä ja ideaa kotiin tuomisiksi.
Vaikka se toteutus pitääkin soveltaa sopivaksi vanhaan rintamamiestaloon, josta puuttuu korijärjestelmin varustetut vaatehuoneet, kotikuntosalit sekä kodinhoitohuoneet ja kuraeteisenäkin toimii Ikean kassi, johon kylmäkuistilla kurakamppeet riisutaan =)
Takaisin anoppilaan fillaroimme vanhan kaupungin kautta, jossa taas kerran niitä ihania pitsitaloja ja hiukan villiintyneitä pihoja kurkkiessani tajusin, että jos taivaalta sataisi rahaa, laittaisin sen mieluummin tuollaiseen vanhaan, ehkä remontoitavaankin taloon kuin ihkauuteen.
Vaikka sitten menettäisin merinäköalan.
Voihan sitä sitten ihan käymäseltään käydä ihailemassa niitä rantamaisemia!
 |
| Kokkolan vanhaa kaupunkia |
Mutta nyt jatkan täällä vanhassa rintamamiestalossa remontti- ja laajennussuunnitelmia.
Ja odotan sitä rahan satamista taivaalta... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti