sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Hetken on talvi


Lumesta ja talvitunnelmasta pitänee nauttia nyt, kun siihen on ainakin hetken aikaa tilaisuus.
Ja jos sääennusteita uskoo, niin tosiaan vain hetken, kohta keli muuttuu taas plussan puolelle ja lumet sulavat loskan kautta kokonaan.
Kunnes taas sataa lunta ja pakastaa... On tämä ihmeellinen talvi!

Typyt ottavat kaiken irti nollakelin lumimassasta, pihastamme löytyy useampi pieni lumiukko, lyhtyjä ja yksi isompi lumiukko, jonka teossa taisi isä vähän avustaa...


Helka, Snowman ja Taimi

Ja huomatkaa Taimin paljaat kädet! Hanskat eivät hänellä edelleenkään viihdy kauan käsissä...

Olemme varautuneet talveen paitsi treenaamalla lumirakennustaitoja, myös hankkimalla uusia talvivermeitä jo alkaneista alennusmyynneistä. Helkalle on odottamassa Minymon ruskea haalari (minusta oikein nätti väriltäänkin, ja merkillä on hinta-laatusuhde ainakin ulkovaatteissa ollut kohdillaan!), lisäksi POMPdeLUXin alesta saapui tämä suloisuus:




Huono kuva, eikä ihan oikeassa ympäristössäkään otettu =)
Mutta pakko oli napata kuva, kun kokeiltiin puvun sopivuutta. Minulla ei ole aiemmin ko merkistä kokemusta, enkä ollut ihan varma mitoituksesta, mutta tämän ja meille tulleiden sisävaatteiden perusteella mitoitus pitää melko tarkalleen paikkansa. Helka on ehkä 98cm pitkä ja tuo haalari on 104cm. Mennee läpi talven.
Ja typy itse tietenkin ihastui tuohon kuosiin... ihme, että antoi vielä laittaa vintille odottamaan kipakampia pakkasia. Vielä on pärjätty mainiosti vuorellisella vk-haalarilla.

Mutta toivottavasti se ihan oikea Talvi, pakkasineen ja lumineen (mielellään kuitenkin kohtuudella...), 
saapuu viimeistään 24.12.



sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Juhlaa Joulun alla...

Vietimme miehen kanssa viikonloppua Tampereella, käyden katsomassa aivan huippuhyvän Blues Brothers-musikaalin Palatsissa! Olemme aiemmin käyneet Palatsissa katsomassa The Beatles-musikaalin, ja näiden kahden kokemuksen perusteella voin kyllä suositella lämpimästi kaikille, oli sitten musikaalien ystävä tai ei!

Aivan loistavat esitykset, palvelu ja jo itse miljöö on mieletön!
Ja ruokakin kuulemma hyvää... =)

Ja tietenkin on mukava välillä viettää aikaa ihan kaksistaan, kuusihenkisen perheen vilinässä kahdenkeskistä aikaa jää harmittavan vähän. Kuopuksen syntymän jälkeen emme ole aiemmin tainneet kahdestaan oikein missään käydäkään... Hiukan mietityttikin, kuinka typyt pärjäävät ilman meitä, mutta hyvin oli mummo homman haltsannut =)

Meillä on lähiaikoina vielä muutamia juhlia tiedossa niin tässä Joulun alla (ja pikkujoulujahan nyt on aina...)
kuin sitten Joulun jälkeenkin.
Siksi olikin helppo perustella itselleen uuden mekon osto Stokkalta =)
Filippa K on ehdottomasti lempimerkkejäni, muuta en ostaisikaan, jos rahaa olisi käytössä hieman enemmän.
Vaikka laatuunsa nähden nuo vaatteet ovat varsin kohtuuhintaisia! Eikä niitä vaatteita ole (itselleen) viime vuosina kovin paljon tullut osteltua... imetyspaitoja, toppatakkia ja puistopönötyskenkiä lukuunottamatta =)

Typyille on tulossa käyttövaatetta POMPdeLUXilta, hyödynsin tuon alen ja tilasin vähän enemmän kerralla =)
Ei ole omakohtaista kokemusta aiemmin, mutta muutamalla foorumilla olen kehuja kuullut. 
mm. tämä talvihaalari on tulossa Helkalle, hinta ei päätä huimaa, joten ajattelin testata. Kunhan nyt saataisiin se talvi tänne...

Näillä sitten pärjätäänkin pidempään, äitikin pärjää kaikki tulevan talven juhlat tuolla uudella mekolla =)
Erilaisilla asusteilla siitä saa melko erinäköisen ja mikä parasta, se menee varsin hyvin arkenakin koulussa, tmv paikoissa, joihin ei kehtaa pottuverkkareissa lähteä...


keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pikkukokkeja


Pakko hehkuttaa viimeisintä leikkiruokahankintaa, eli Pizzaa!

Setti on Melissa&Doug:n valmistama, muista ko valmistajan tuotteista ei ole meillä kokemusta, mutta tämä ainakin vaikuttaa laadukkaalta ja ennen kaikkea lapsia kiinnostavalta lelulta!


Salamia, paprikaa ja herkkusieniä, Nam!

Sokerileipurit

Kuppikakut maistuu!

Ainoa huono puoli tuossa pizzassa on se, että kun eka viikko setin saapumisen jälkeen oli syöty typyjen tekemää hieman, hmm..., puisevaa, pizzaa, niin oli pakko antaa periksi ja paistaa ihan oikeaa!

Eräs kaverini miettiikin nyt, uskaltaako hän ostaakaan lapsilleen joululahjaksi suklaaleivossettiä =)

Ettei ruokavalio menisi ihan pieleen, niin syödään meillä välillä muutakin kuin pizzaa...


Aamupala Ravintola Play:ssa =)

Onnistuin aikanaan heittämään yhdet villahousut vaippapyykin sekaan ja ne huopuivat entisiksi villahousuiksi...
Mutta olivat juuri passelit karjalanpiirakoiden täytteeksi! "Ruiskuori" on sherpaa, jota on jäänyt vaippaompeluista ylitse.

Eikä jälkiruokaa unohdeta tietenkään!
Sokerileipurisetin "monitoimikone" ei ole juurikaan typyjä kiinnostanut, mutta nuo kuppikset, kerrosleivos ja lisäksi setissä oleva, leikattava kääretorttu ovat olleet etenkin Taimin suosikkeja!
Pahoittelen huonohkoa kuvaa....


Mutta aivan ihania nämä leikkiruuat ovat! Ja meillä ainakin tosi suosittuja, monta kertaa päivässä meillä syödään Helkan tekemää makkarakeittoa, muusia, munakkaita, yms. Ja tietty sitä pizzaa! Ja kaffia =)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Joululahjamietteitä Marraskuussa

Vaikka en Jouluihmiseksi tunnustaudu (edelleenkään) niin lahjoista tykkään kuitenkin =)
Varsinkin lahjojen antamisesta. Lapsena lahjojen saaminen taisi olla pääasia juhlissa, mutta näin vanhemmiten saan hyvän mielen siitä, että joku ilahtuu aidosti hankkimastani tai tekemästäni lahjasta.
Itsekin arvostan lahjassa eniten sitä, että lahjanantaja on oikeasti ajatellut juuri minua, kun on miettinyt lahjavaihtoehtoja! (toki saatan ilahtua myös siitä suklaarasiasta, joka on todennäköisesti hommattu kaikille naapureille ja työkavereille...)

Tänä(kin) Jouluna haluan lapsille hankkia jotain kestävää ja "kehittävää". Kestosuosikkejani ovat kirjat, lorukortit ja palapelit, en tosin tiedä, tykkäävätkö kaikki lapset niistä, mutta ainakin omani tykkäävät!

Toiveeni on joka Joulun (ja synttäreiden) alla se, ettei meille hankittaisi tuvan täydeltä pientä muoviroinaa, joka saadaan rikki jo ennen Tapaninpäivää. Joskus tätä toivetta kunnioitetaan, aina ei.... 

Pääsääntöisesti typyt ovat kuitenkin saaneet lahjoiksi laatuleluja ja vaatteita. Minusta itsestänikin on mukava kysyä lapselta itseltään tai hänen vanhemmiltaan, mitä oikeasti lahjaksi tarvitaan (tai halutaan, jos tarve ja halu oikein kovasti menee ristiin...) On kurjaa, jos lahjaksi saatu asia ei ole kellekään mieluinen ja se menee pahimmassa tapauksessa roskiin! (kierrättää voi aina ja joillain foorumeilla olen törmännyt erityisiin lahjojen kierrätysketjuihin! Hyvä idea!) 

Täksi Jouluksi tilasin typyille ihanan, puisen parkkitalon! Ihastelin tätä pitkään nettipuodeissa ja koska typyt tykkäävät perhekahvilan muovisesta versiostakin, niin eivätköhän tykkää tästäkin =)


Le Toy van:n parkkitalo

Tilasin myös pari settiä saman valmistajan puisia pikkuautoja ja isovanhemmille esitettiin toive automatosta. Pääsevät typyt kunnolla cruisailemaan!

Jotta ei ihan unohdettaisi sukupuolisidonnaisuutta, niin tilasin myös tämän leivontasetin:


Le Toy van:n "Honeybake baking set"

Lisäksi tulee myös setti puisia ruuantekovälineitä ja vähän lisää leikkiruokia. Jonkin verran meillä niitä jo on, sekä itsetehtyjä, että ihania, puisia lahjaksi saatuja ja lisäksi Ikeasta ostettuja kankaisia. Helkan syksyllä synttärilahjaksi saama hella on ollut kovassa käytössä, samoin nuo leikkiruuat ja astiat!

Mutta tässä kokkailussa menee mulla raja, leikki-imuria en typyille osta, ennen kuin itse pyytävät =) 
(tai perheemme poikalapsi itse, oma-aloitteisesti, tarttuu oikeaan imuriin....)


lauantai 5. marraskuuta 2011

Joulun aloitusta

En tunnustaudu yhtään Jouluihmiseksi.
En yhtään.
Äitiyslomia lukuunottamatta olen aikuisiässä värväytynyt Jouluksi aina töihin. 
Mikä se parempaa! Tunnelma lämmin ja mieli hellä ja lisäksi palkkaus tuplana =)

Siis tiedättehän te Joulutyypin? Hän, joka ympäri vuoden bongaa mukavia lahjoja suvulle ja ystäväpiirille (ja paketoi ne itse valmistamallaan paperilla), väsää itse (lasten kanssa) joulukortit kaikille puolitutuille, virittää välkevalot lokakuun alussa ja leipoo, paistaa ja kokkailee itse kaikki jouluruuat. Ihan itse. Alusta saakka. Eli kasvattaa kesällä porkkanat, potut ja lantut lootia varten. Ja vissiin se sikakin on lihotettavana jossain pihan perällä....

En pidä läheskään kaikista jouluruuista, pari vuotta olen itsepäisesti tehnyt laatikot punajuuresta ja bataatista, koska ne maistuvat suussani paremmalta kuin porkkanalaatikko. Silliä, lipeäkalaa ja rosollia en käsitä ollenkaan?! Onko ne edes ruokia? En myöskään välitä joululeivonnaisista. Etenkään siitä luumuhillosta voitaikinan välissä.

Mutta piparkakkujen tuoksusta, siitä pidän!

Tänään tein (Helkan avustuksella...) taikinan, jota toivon mukaan pääsemme huomenna leipomaan!
Olen onnistunut hävittämään johonkin luottopiparireseptini, siis sen ainoan gluteenittoman leivonnaisreseptini, jonka kanssa ei hihat pala totaalisesti, eikä sitä tarvitse raaputtaa veitsenkärjellä pöydän pinnasta.
Jouduin siis poikkeamaan totutusta ja kokeilemaan uutta reseptiä.
Huomenna nähdään, miten onnistuu...

Mutta tällä hetkellä kiitän siitä, ettei minulle ole suotu enempää Joulumieltä. 
Tuntuu, että kiire on koko ajan muutenkin, ilman jouluhössötyksiäkin!

Eilen poikkesimme mukavilla 3v-synttäreillä, tänään ohjelmassa ei ollutkaan kuin haudalla käynnit (jotka mieheni hoiti) ja sadan lorukortin väsääminen viime tipassa korttivaihtoihin. Tähän päälle omat ja lasten jumpat, tavalliset siivoukset ja kokkaukset, niin tuntuu, ettei aika riitä ollenkaan!

Pakko oli synttäreillä napata kuvat tytöistä, kun kerrankin on päällä "hienommat" vaatteet....
Tosin poseeraukset eivät ole taaskaan ihan kaikkein hienostuneimpia, ja salamankin kanssa taisi kuvaaja sählätä =)

Taimi


Helka

Synttärireissua varten kaivoin tytöille viime talven alemyynneistä tilaamani villakangastakit, ja hyvä niin, kohta käyvät pieniksi! Eipä noilla "hienostelutakeilla" kovin paljon käyttöä taida olla... mutta sievät ovat.
(ja halvalla sain)


Helka


Taimi

Nyt aloitan lauantai-illan vieton, perinteiset lämpimät leivät jo syötiin, (tämä tapahan oli jo omassa lapsuudessani, lauantaisin syötiin usein lämppäreitä....) nyt odottelen typyjä saunasta iltapalan syöntiin ja iltasadulle. Itse saunoinkin jo kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa alkuillasta kuntosalilla =D

Huomenna saatan kirjoitella pipareiden leivonnasta... tai sitten en =)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Uudet Po.pit testissä

Tytöillä oli ekan kerran eilen uudet vk-kamppeet päällä, kun perhekahvilan jälkeen jäätiin hetkeksi siihen pihaan vielä leikkimään. Tai no, Taimin housut ovat viime keväänä hankitut, kun niiden uusien lahkeet laahaavat maata. Ostinkin ne siis ensi kevättä ajatellen!

Taimi

Isänsä kävi vielä (tosin siis pyynnöstäni, ei omasta aloitteestaan...) ostamassa Helkalle myös tuollaisen kuoritakin, jäljellä oli oikeassa koossa (104cm) enää ainoastaan tummansinisiä, mutta se on kyllä oikein nätti! Ja vaikka pinkeillä asusteilla sen saa ihan tyttömäiseksi =) Tänään se oli jo Helkalla kerhossa päällä, eikä se liian iso ollut nytkään, vaikka kevääksi minä sitä vasta ajattelin. 


Siskokset hiekkalaatikolla

Taimi ihastui hiekkalaatikolla jonkun aiemmin kaivamaan monttuun ja asettui siihen istumaan =)




Ja ehkäpä Helka päätti tarttua tilaisuuteen ja täyttää kuopin Taimineen.... =)



Ja kyllä, näette oikein, meidän typyillä ei todellakaan ole hanskoja....
Koen siitä välillä HuonoÄiti-syndroomaa, koska esim kerhossa tuntuvat välillä ajattelevan, etten tajua laittaa Helkalle käsineitä mukaan tai ettei meillä ole niitä...
Mutta kun eivät nuo suostu pitämään hanskoja! Paitsi sitten kun on riittävän kylmä. Eli joskus ehkä helmikuussa...
Eniten hirvittää se, että Taimi repii käsineet pois myös päiväunilla (nukkuu aina ulkona), eikä suostu pitämään peittoakaan käsien suojana. Ja näillä ilmoilla kädet ovat herätessä jo yleensä kylmät. Nyt suostuu onneksi jo pitämään töppöset jalassa, vielä muutama kuukausi sitten repi nekin pois ja nukkui paljasjaloin...
Mutta ehkä tosiaan sitten pakkasten tullessa kädet pysyvät hanskojen sisällä... näin ainakin viime talvena kävi.

Kun meillä on nyt muutamat ihanat karvavuorirukkasetkin odottamassa =)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Onko Po.p pop?

Niin kuin varmasti moni muukin, kävin eilen katsastamassa Po.pin kuorivaatealen.
Enkä sitten lopuilta tiedä, miten halvaksi tuo ale tuli, kun mukaan lähti vaatetta koko budejetilla =)
Toki kaikki oli sellaista, mitä oikeasti tarvitaan. Paitsi se pöllöpaita... sen löysin Taimille, mutta Helkan koossa sitä ei enää Jyväskylässä löytynyt. Toki olisivat sen tilanneet Kuopiosta, mutta paitoja meillä riittää, siis Helkalla, eikä tuo paita minun mielestä kuitenkaan, kaikesta hypetyksestä huolimatta, NIIIIN kiva ollut, että sitä tarvitsisi alkaa meille tilailemaan! 

Helka sai vk-haalarin, sen vuorellisen, uskon hänen pärjäävän pitkälle pakkasille saakka sillä. Vaikka voi olla, että äidin hermot eivät kestä sen vuoren kanssa räveltämistä....mun mielestä on jotenkin helpompi pukea alle villahaalari, kuin taistella tuollaisen irrotettavan vuoren kanssa, joka tunkee itsensä hihan- ja lahkeensuista ulos ja takertuu sisävaatteisiin kiinni... mutta katsotaan nyt, miten selviämme!

Helka, leuan märkärupi ja uusi haalari...

Otin Helkalle haalarin koossa 98cm, Helka on nyt noin 94cm pitkä ja haalari on juuri passeli. Ehkei mene enää keväällä, mutta mä tykkään, että vaatteet ovat juuri sopivia, eivät roikkuvan reiluja. Ja toisekseen koossa 104 pinkit haalarit olivat loppu. Ja vaikka unisex-väreistä tykkäänkin, niin jätin harmaan haalarin kauppaan... Tosin Helka itse olisi halunnut haalarin vihreänä, mutta niitä ei ollut juuri missään koossa jäljellä.
Ja meneehän tuo pinkki sitten joka tapauksessa Taimille ehkä jo vuoden päästä.

Nyt hankin Taimille 2-osaisen kuoriasun, takki tulee käyttöön jo nyt tänä syksynä, mutta housut (92cm) varmaan säästetään keväälle, koska 86 kokoiset mahtuvat vielä hyvin. Eikä se pinkin ja tuon peruspunaisen yhdistelmä kuitenkaan niin ruma ollut, ettenkö voisi tuota uutta takkia laittaa vanhojen (siis pinkkien) housujen kanssa!


Po.pin kuoritakki ja harmaat housut (+pipo)

Kuvat eivät älykkäällä kännykälläni meinaa oikein sisätiloissa illalla onnistua... johtuu ehkä siitä, ettei kuvaaja itse ole kuvausasioissa kovin älykäs, vaikka puhelin onkin =)

Mutta ainakin kuvat antavat olettaa, että heijastimet näissä Po.pin ulkovaatteissa ovat hyvät! Esim. Ticketin vaatteisiin olen joskus kaivannut parempia heijastimia. Kun niitä toppapukuja nyt kuitenkin useimmiten käytetään syksyisin ja talvisin, kun on hämärää/pimeää...

Tästä loputtomalta tuntuvasta hämärästä päästäänkin siihen, että näitä satunnaisia shoppailuja lukuunottamatta  arki tuntuu nyt pyörivän sitä samaa rataa päivästä toiseen...
Onneksi olen päässyt käymään jumpalla (ja joskus lenkillä ihan itsekseni tai kaverin kanssa) Täytyy nimittäin tunnustaa, että melkein parasta siinä Bodypumpissa ja Attackissa on se, että ne ovat jossain muualla kuin kotioloissa... Vaikka niin paljon perhettäni rakastankin, niin 24/7 käy joskus raskaaksi...

Ja toki niitä riemuja arjestakin löytyy. Kuten esim nyt, kun Helka istuu tuossa sohvalla ja käy välillä ojentamassa minulle välipalalautastaan: "tykkäätkö sinä äiti pähkinöistä, ota vaan tästä, tästä riittää sinullekin!" Ja päälleen tuo on kiskonut lahkeellisen (vähän liian pinkeän) muumiuikkarin. Siis muiden vaatteiden päälle... tyylitajua siis löytyy, ehkei me muut vaan huomata sitä ;-)

Tai iltasella, kun Taimi änki itsensä (iltapalajugurtit rinnuksilla) kirjan kanssa istumaan pyykkikoriin. Onneksi kori oli tyhjä, Taimi oli nimittäin korissa ihan vaan paitasillaan ja ilmoitti yhtäkkiä kakan tulevan...
Ei tarvinnut pestä kuin pelkkä kori =)

Taimi

Onhan ne niin suloisia! Enimmäkseen.




perjantai 14. lokakuuta 2011

Pieniä ompeluita ja kanteluita

Ompelin eilen illalla (ettei jäisi viime tinkaan, kun tänään aamusta siellä kävimme...) kaverin 1-v. pojalle olopöksyt.

Suloista ommella pientä vaatetta, vaikka eihän siitä nyt niin kauan ole, kun typytkin käyttivät 74/80 senttisiä vaatteita... mutta olen kuitenkin jo pitkään ostanut (ja ommellut) heille 92cm:stä ylöspäin olevia vaatteita, kun niitä pienempiä on ollut niin paljon.



Kangas on joustofroteeta Vauvauvasta, resorit jämäpaloja, kaava Ottobren. Mietin pitkään, voiko tuosta kankaasta tehdä pojan housuja, mutta ehkä nuo siniset resorit äijistävät näitä housuja?! Ja nuohan eivät siis ole kukkia, vaan PIPAREITA!! 
(Mistä tulikin mieleen, että täytyy tehdä tattaripiparitaikina...
Ennen joulua pitää ainakin muutamat pellilliset noita herkkuja polttaa.)

Mutta asiasta toiseen; kuten kaikki tietävät (?!) vietetään nyt sekä kantoliinaviikkoa, että kestovaippaviikkoa!
Sen kunniaksi pari kantelukuvaa.


Kangatreeniä

Pakko oli aikanaan testata (tämä kuva on siis kesältä) afrikkalaisen Kangan sitomista, kun löytyi  Ghanasta tuomani, sopivan kokoinen kangaspala... Juu, ehkä tuo kudottu pitkä liina ja neliöt ovat enemmän mun juttu, tai sitten pitäisi harjoitella tätä enemmän.


Toronto

Tässä Taimi ja liinana Hoppedizin Toronto. Ei mikään maailman kaunein, mutta mukava kantaa, siksi en ole raaskinut luopua tästä. Ja ainahan puuvillaa voi värjätä, jos alkaa kyllästyttää...

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syksyinen rantaretki

Tänään on taas sateista, mutta eilen paistoi aurinko ja kauniisti paistoikin!
Sen kunniaksi teimme porukalla pitkän ulkoilulenkin ja kävimme rannallakin ihastelemassa syksyistä maisemaa  (ja niitä sorsia, joista ei pääse eroon missään...)


Kahden kerroksen väkeä kotipihassa

Helka (ja Taimikin) kävelee pitkiäkin matkoja ihan reippaasti, mutta silti tulee usein heitettyä molemmat kärryihin, etenkin jos on vähänkin kiire... tahtoohan se noiden neitien kävely ottaa vähän vauhtia jokaisesta ojanpenkalta löytyvästä kivestä ja matkan varren puroista. Toisinaan laitan tosin Taimin liinaan ja Helka saa kävellä. Ja mummon kanssa kävelevät useimmiten molemmat. Mummolla ei ole kiire =)


Taimi


Helka

Kiville ja korkeammille kannoille kiipeäminen on pihalla ihan ykkösjuttu. Luontevaa Parkouria =)


Taimi ja Helka

Täytyy myöntää, että vaikka syksyiset maisemat näyttävät täällä(kin) kauniilta, käyn silti mieluummin uimarannalla kesäisin =) Taimikin meinasi hermostua, kun ei päässytkään uimaan, vaikka järvi oli siinä käsin kosketeltavissa.... aika viileää se vesi jo tosin on, vanhan avantouimarinkin mielestä =)

Vähän piti molempien päästä lotraamaan rantaveteen ja makoilemaan märälle hiekalle ja mudalle, joten tänään taitaa olla ulkokamppeiden pesupäivä... Harmi, kun ei enää saa ulos kuivumaan vaatteita, ainakaan tällä kelillä.

Kierrätysompeleita(kin)

Innostuin eilen (raskaan) koulupäivän jälkeen (niin, meillä todellakin on koulua LAUANTAISIN!!) hiukan ompelemaan. Mitään kovin monimutkaista en jaksanut ottaa työn alle, kun väsymys oli suuri ja keskittymiskyky olematon... eli tutuksi ja turvalliseksi muodostuneella SK:n liivimekon kaavalla mentiin.
Ja materiaalikin takuulla halpaa, eli kankaat ilmaiset. Mummon vanha pyyhe, jonka hän on joskus antanut imukankaaksi, mutta joka froteisena ei mun mielestä ihan paras mahdollinen imumateriaali ole kuivausrummuttomaan kotiin. Nuo kauluksen kääntövarat, (joiden oikeaa nimeä tiedä...) ovat mummon jostain löytämästä vanhasta retrohenkisestä aamutakista, josta tuo toinen (pari viikkoa sitten ompelemani) mekko on tehty. Pakko oli säästää nuo pyyhkeen reunapitsit tuohon mekon reunaan, kun olivat niin hauskat! Tuo froteemekko on kiva vetää vaikka saunan jälkeen päälle =)

Ja pyyhkeen lopuista saumuroin meikinpoistoliinoja, saa nähdä, onko kangas niin karkeaa, että saa kasvot kuorinnan samalla =)



 Tämä on tosiaan luottokaava, jota olen käyttänyt useampaan mekkoon. Tässä eilen Taimille tekemäni tunika, josta olisin halunnut pitkän, mutta kangasta ei ollut enempää =) Olen tuota kangasta joskus ostanut miehen siskon tytölle ompelemaani mekkoon, ihanan pehmoista babysamettia Kangastukusta


Ja vielä samalla kaavalla tehdyt mekot, toinen myös babysametista, toinen Vauvauvasta ostettua Kimperin joustofroteeta. (jämäpaloista tuokin mekko...)


Tuota ylläolevaa samettimekkoa lukuunottamatta näissä on olalla KAM-nepit, syystä että markettiEVAni kieltäytyy tekemästä kelvollista napinläpeä... Ja toisaalta kun noita neppejä on jemmassa vaippojen jäljiltä, niin  saavat kelvata, tosin niiden avaamisessa pitää olla varovainen, etteivät revi kangasta mennessään...

Ompelin myös vahingossa kissahatun itselleni =)  Tosin esikoinen vannotti, etten saa liikkua tämä päässä julkisesti.... 
Harmaa fleece on isäni lahjoittamasta DNA-kaulahuivista, valkoinen puoli vanha jämäpala.

Fleece-kissapipo


Muutakin vaateasiaa pitäisi suunnitella...
Kävin ihastelemassa mm. Pinjan ihania talvivaatteita ja taas kerran ihmettelin, kuinka jotkut osaavat suunnitella vaatteet tuolla tapaa kaikki toisiinsa mätsääviksi... voisi huoletta jättää lapsen miehenkin puettaviksi, eikä tarvitsisi nolostella, kun lapsella on keltainen takki ja pinkki hattu (joka on siis tarkoitettu pidettäväksi pinkin haalarin, ei keltaisen fleecen kanssa...) 
Tässä myönnän siis, että minua oikeasti ärsyttää, jos vaatteet ja asusteet eivät sovi toisiinsa! Olkoot turhamaista ja pinnallista, mutta silti. Minua ei suinkaan kiinnosta, mitä sävyjä muilla on päällään, mutta haluan olla tarkka (omasta ja) lasteni vaatteista. Esikoisen kanssa olen jo toivoni menettänyt, hän laittaa päälleen vain vaatteita, joista ITSE pitää, mutta noihin pieniin saa äiti vielä vähän aikaa vaikuttaa =)
Ja tämä ei tarkoita sitä, että haluaisin maksaa itseni vararikkoon vaatteista ja asusteista, koska tiedän kokemuksesta, että pienemmälläkin rahalla voi pukeutua nätisti ja laadukkaasti, suosimalla itsetekemistä, alennusmyyntejä, kierrätystä ja vaihtotaloutta!

Talvivaatteita meillä ei siis ole loppuun asti (vielä) mietitty (onhan siihen talveen vielä aikaa, eikö?), mutta kyllä meille varmaan ainakin tuo Ticketin Babybaggie Helkalle jää... koko 92cm, järjettömän iso, alesta (-70%) ostettu vuosi sitten ;-D
Kokovartalokuvaa en saanut otettua, kun Taimi tunki saunapuhtaana joka kuvaan ,enkä halua esitellä nakupelleämme julkisesti....

Taimi ja Eskimo

Mutta onneksi vielä tänään pärjää ulkosalla vk-kamppeilla, ne meiltäkin löytyy naulakosta! (ja pipojakin niin monta, että varmasti löytyy sopiva...)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Kirpparia ja muuta

Käytiin typyjen kanssa MLL:n isolla kirpparilla, joka ei tänä vuonna mielestäni ollutkaan ihan niin iso kuin edellisvuosina! Tai mehän ehdittiin sinne vasta tunti avaamisen jälkeen, joten ehkä pahin ryysis oli jo mennyt?

Tytöille löytyi kirjoja pilkkahintaan, muutama vaatekappale Helkalle, ihan siis sellaista käyttökampetta ja Taimille vaippoja. Nuo vaipat oli kiva juttu, koska meiltä rupeaa ne Taimilta olemaan vähissä, kun ei Helkalta jääneet malliltaan sovi pikkusiskolle, enkä hirveästi viitsisi enää uusia ommella, kun vaippa-aikaa on toivoakseni suht vähän enää jäljellä.... joten kun käytettynä löytyi edullisesti, niin pitihän niitä jokunen napata kassiin.

Ulkovaatteita en katsonutkaan, kun ei meillä ole tarvetta (eikä enää säilytystilaa....). 
Paitsi iiiihanaa Burberryn villakangastakkia! Oli oikein hyväkuntoinen ja kaunis, mutta hihat näyttivät hiukan lyhyiltä, eikä Helka suostunut takkia kokeilemaan.... tästäpä päättelin, ettei takki ehkä omaksi ostettunakaan kuuluisi suosikkeihin, joten sinne se jäi puolapuille roikkumaan. Ihan niin arvokasta vaatekappaletta ei viitsi ostaa vinttiin roikkumaan tyhjän pantiksi. Ja olisihan se aika tyyris ollut ihan kauppatakiksi... varsinkin, kun meiltä löytyy viime talvena alesta edukkaasti ostamani Vertbaudetin villakankaiset "hienostelutakit" molemmille. Ja kuinka paljon noita "hienompia" takkeja sitten tarvitaan? Eihän niitä voi puistoon laittaa ryvettymään, eikä ne päällä varmaan olisi kiva pihalla touhutakaan! 

Jokaisen oma asia on, miten rahansa tuhlaa, mutta itse mieluummin panostan niihin laadukkaiksi toteamiini, ihan oikeaan ulkoiluun tarkoitettuihin talvihaalareihin. Ja söpöstelyvaatteet voivat olla sitten halvempiakin merkkejä, niiltä en vaadi huippulaatua =)

Mutta joka tapauksessa kiva, jos kaikki lasten vaatteet, niin puistoon kuin kaupunkihengailuunkin tarkoitetut ovat nättejä =) On sitten ainakin lapset puettu kivasti, vaikka äiti kulkisikin tukka kampaamatta...

lauantai 1. lokakuuta 2011

Syksyistä siivousta...

Tänään päätin töiden jälkeen laittaa kuistin talviteloilleen. Ja ehkäpä oli aikakin....
Mietimme mieheni kanssa loppukesästä, ostettiinko Taimille kesäalesta tennarit alkusyksyyn vai jätimmekö kengät lopulta kaupan hyllylle...

Juu. Kyllä me ostettiin. Mutta ne oli piiloutuneet kuistin nurkkaan naulakkoon roikkumaan pariksi kuukaudeksi, joten nyt meillä on käyttämättömät, jo pieneksi jääneet tennarit etsimässä uutta taapertajaa. 


Tennarit, koko 21

Sandaalit, koko 22

Myös nuo kirpparilta kesällä löytämäni Kavatin sandaalit jäivät meillä käyttämättä. Piileskelivät siinä samassa pussissa. Samoin muutama ylimääräinen onki, joita on aina pojan kalastusinnon iskiessä käyty ostamassa uusia, kun entiset ovat "hukkuneet" kuistin nurkkaan.

Mutta nyt on roinaa viskattu kuistin kätköistä kierrätykseen ja roskiinkin. (mm. muutamat esikoisen aika karmeat läpykkäät, joita hän itse tykkäisi pitää ympäri vuoden....)

Ostin Jyskistä (halvalla) lipaston ja penkin, joiden kätköihin saa paljon tavaraa piilotettua. Periaatteeni sisustuksessa on, että mitä enemmän kalusteeseen saa kampetta piiloon, sen parempi =)

Kuistimme on vanhalle talolle tyypillinen kylmäkuisti, jossa ei todellakaan oleskella, joten mitään pöytäsettejä en sinne kaipaa. Alkuaikoina sellainen siinä oli ja kuvittelin juovani siinä aamukahvit ja nauttivani auringon paisteesta... jep. Yhden kerran taisin aamuteet siinä hörppästä. Eikä siihen edes saamuaurinko paista! Ja nykyisin siinä säilytetään typyjen rattaita, joten ei siihen pöytäryhmää mahtuisikaan.

Mutta perinteisiä ennen ja jälkeen kuvia tässä:


before

Oikeasti ei kuistimme aiemminkaan tämän näköinen ollut, mutta siivouksen alussa, kun typyt vähän "auttelivat" minua, levisivät tavarat ympäriinsä. (myös pihamaalle...)


after

Mikään edustuseteinen ei siis ole edelleenkään, mutta siisti =)
Matto on muuten ihanan lämpöinen villamatto, jonka sain anopilta. Hänen mielestään se oli aivan hirveä ja ruman värinen, joten arveli minun pitävän siitä ;-D
Ja oli ihan oikeassa.
Haluaisin vielä löytää maitotonkan tmv:n, johon saisi sateenvarjot (joita ei kukaan koskaan käytä...) Huomenna taitaa olla kirpparipäivä (mm. MLL:n iso lastentarvikekirppari), joten jos joku säilytyssysteemi löytyisi... Tai sitten katselen nuo meidän vajat ja vintit... niiltäkin löytyy joskus aarteita entisten asukkaiden jäljiltä! (ja joskus meidän jäljiltä...)

Vielä pakollinen kuva typyistä, istuvat samassa, isäni aikanaan tekemässä keinustuolissa, jossa on valokuvattu suunnilleen kakki sukumme pennut =)

Helka ja Taimi






tiistai 20. syyskuuta 2011

Monenlaista ompelua....

Tuntuu, että nämä syyspäivät hujahtavat hetkessä ohi.
Siis siitä huolimatta, että joskus aamuisin ensimmäinen ajatus on:
"olisipa jo ilta ja tämäkin päivä lusittu..."
Mutta tuo on toivoakseni vaan kotiäidin syksyistä turhautumista...

Oikeasti on mukava olla kotona, ei ole kiire mihinkään (paitsi kerhoihin neljänä arkipäivänä viikossa....) mutta valitettavasti joskus koen huonoa omaatuntoa siitä, että viihdyn kotona, enkä ole palkkatyössäni tienaamassa ruoka- ja verorahoja. Tämä siitä huolimatta, että tiedän tekeväni jo ihan yhteiskunnallisestikin arvokasta työtä ja säästäväni niitä yhteiskunnan verorahoja hoitamalla lapsiani kotona.... enkä ole ikinä ajatellut yhdenkään pienen lapsen kotiäidin loikoilevan kotosalla yhteiskunnan turvin.... Mutta eikös se niin mennyt, että mitä huonompi omatunto, sen parempi äiti?  ;-)

Mutta niihin ompeluksiin.

Yhtenä iltana jäi luppoaikaa jumppien ja pihahommien välissä (tai siis menin alakertaan ompelemaan jonkun pienen korjausjutun ja havahduin neljä tuntia myöhemmin, kun mies tuli ilmoittamaan, että olisi kello jo aika paljon....) joten sain vähän tuhottua kangasvarastoja.

Äitini on joskus raahannut jostain varastoista vanhan aamutakin, josta leikkelin ja ompelin liivimekon Taimille. Kangas oli paikoin jo hapertunut, joten jouduin käyttämään saumakohtia kankaasta, mutta oikeastaan nuo etu-ja takasaumat näyttävät ihan hauskoilta =) Kaava on jostain SK-lehdestä, en muista numeroa...


Liivimekko 

 Ja muutamat housut, alunperin vaippakankaaksi ostamani raitavelour päätyi pöksyiksi. Ja jämäpaloista tein toiset housut. Taimille ne ajattelin, mutta mahtuivat Helkallekin. Kaava on itse muokkaamani (ja sen ehkä huomaa...)

parit pöksyt

Ja lopuksi uusi pipo, jonka ompelin itselleni Neenuskan piposta tekemälläni kaavalla kääntöpipoksi. Mutta Helka siis ihastui tähtikuosiin ja otti tämän käyttöönsä. (ompelin jämistä seuraavana päivänä itselleni toisen....)

Ja kuvasta näkyy myös, että ommelta on laitettu myös otsaan...
Sohvapomput päätyivät päivystykseen ja tikkaukseen.
Huomenna pitäisi poistaa nuo tikit, saa nähdä antaako pikku potilas minun poistaa ne vai pitääkö mennä poistattamaan ta:lle... jo likaantuneen lapun vaihto otsalle on työn ja hien takana.


pikku potilaan uusi pipo

Mutta tärkeintä, ettei käynyt pahemmin. Välillä ihmettelenkin, ettei täällä kotona satu vakavampia onnettomuuksia, kun meno on usein melkoisen päätöntä...
Ihmiset eivät aina uskokaan, kuinka nuo ujopiimät kotona sitten riehuvat!

Onneksi on sääennustuksista huolimatta riittänyt myös aurinkoisia hetkiä olla ulkosalla purkamassa riehaenergiaa!







keskiviikko 31. elokuuta 2011

Helka 3v

Helka täytti tänään 3 vuotta.
Melko nopeasti tuntuu aikaa menevän, vasta ihan äsken pidin sylissäni pientä kääröä ja totuttelin liki kymmenen vuoden tauon jälkeen vauvaelämään. Ja nyt tuo käärö onkin äkkiä kasvanut isoksi taaperoksi.

Tänään sattui olemaan kerhopäiväkin ja laitoin uuteen apinareppuun mukaan tarroja, joita voisi jakaa kerhokavereille. Nykyisin on luullakseni päivähoidossa vallalla käytäntö, ettei syötävää tarjottavaa merkkipäivinä tuotaisi. Ja itsekin allergisen lapsen äitinä pidän tuota käytäntöä hyvänä. 
Mutta vaikeaa oli noiden tarrojenkin ostaminen... Hello Kittya ja Cars-hahmoja oli paljon tarjolla, mutta sellaisia suht neutraaleja ja mukavan näköisiä sai etsiä enemmän.
En myöskään tykännyt tuosta itsestään selvästä jaosta tyttöjen ja poikien tarroihin (vaatteisiin, leluihin tms...),
tosin tämä jakohan voi olla vaan minun omassa mielessäni. Minä itsehän se ajattelen Hello Kittyn olevan tyttöjen ja dinosaurusten poikien juttu!
Löydettiin me kuitenkin kivoja eläin (-ja dino) tarroja, jotka eivät mielestäni ole selkeästi sidottu sukupuoleen.

Valokuvia en päivänsankarista saanut tänäkään vuonna, paitsi yhden, jossa näkyy vähemmän kivasti naaman ihottuma... (jotain ei-sopivaa on vissiin maisteltu...)
Taimista valokuvia saa hiukan helpommin.


Helka ja ei niin juhlava ilme...


Taimi


Helka sai lahjaksi pitkään toivomansa leikkihellan. Sellainen oli tilauksessa isälläni, joka on suht taitava puukäsitöissä, mutta nyt tämä totesi, ettei viitsi alkaa tekemään, kun valmiina saa halvemmalla... joopa joo.






Toys`r`us:sta on tämä ostettu ja sellaista ohutta (kumi)puulevyä. Muovista en olisi meille huolinutkaan.
Mutta tästä tytöt tykkäsivät, etenkin namikoista, joista kuuluu käännettäessä hauska(?!) rutina...



Taimi kahvinkeitossa

Mieleisiä olivat muutkin lahjat, nukkevauvalle vaatteita, muumimagneetteja, mekko+leggins-setti, palapeli...
Ja ihanat, punaiset Po.pin hanskat, jotka jo edellisitalvena totesimme hyviksi. Ei ihan paukkupakkaisilla riitä meillä (mutta ei riitä lammasturkkihanskatkaan...) mutta leudommilla keleillä erinomaiset!

Nämä käyvät värinsä puolesta Helkan kaikkiin talvikamppeisiin ja myös siihen Geggamojan haalariin, josta siis ainoastaan haaveilen...



Po.p:in hanskat

Ja vielä tämä retrohtava ihanuus =)
Eli Muurlan emalinen muumimuki. Tosin näissä piilee vaara, että on kerättävä koko sarja, kuten on päässyt käymään niiden varsinaisten Muumimukienkin kanssa...


Muumimuki Muumipeikko retro

Mutta perjantaina jatketaan kaverisynttäreiden merkeissä.
Toivottavasti orastava flunssani ei tästä pahene, että päästään juhlimaan vielä mukavien ystävienkin seurassa.
(ei sillä, etteikö sukulaisetkin olisi mukavia!)

Aion lipittää (rommi)hunajateetä eucalyptushunajalla terästettynä ja ehkä syödä läheisten iloksi paaaaaljon valkosipulia =)

perjantai 26. elokuuta 2011

Ei mitään erityistä...

Otsikossa se jo tulikin,
eli meille ei kuulu mitään erityistä.
Mikä voi toki olla lapsiperheessä ihan positiivinen juttu, eipähän ole ainakaan isompia katastrofeja sattunut =)

Puistoilua, kerhoilua ja sellaista tavallista...
Niistä koostuu meidän arkipäivät. 

Taimi

Taimi

 Eikä ne meidän viikonloput kovin paljon poikkea kaavasta,
paitsi, että mieskin on kotona. Eikä isommilla ole koulua.
(eli lounasta pitää tehdä isompi annos...)

Helka on aloittanut isompien lasten kerhossa, 
kahden aikuisen luotsaamassa ryhmässä on 14 lasta, iältään 3-5-vuotiaita. Tuo ryhmäkoko tuntuu olevan Helkalle vähän liian suuri, ei oikein tiedä kuinka olla ja ikävöi kovasti kotiin. Ja ymmärrän toki ,ettei tuollaisessa ryhmässä ole työntekijöillä aikaa lohdutella yhtä itkevää lasta koko aamupäivää!



Helka


Olen miettinyt, että katsotaan nyt vähän aikaa, lähteekö kerhoilu sujumaan ja jos vielä Joulun aikaan näyttää toivottomalta, niin viimeistään sitten koitetaan keksiä jotain muuta!
Ehkä Helka voi sosiaalistua muutenkin kuin käymällä itsekseen kerhossa?!

Ajattelin ensi viikolla testata, kuinka Helka viihtyy kuntosalin lapsiparkissa...
Otin nimittäin vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa muutaman mammakaverin kanssa kunnon kohotuksen läheisellä salilla! Yhdessä on positiivinen "pakko" lähteä jumpalle, vaikka vähän tympisikin!
Ja kuten jokainen liikuntaa ikuna harrastanut tietää, on olo hikoilun jälkeen mahtava =)

Vuosia on vierähtänyt aktiiviliikunta-ajoistani, mutta ihan yhtä mukavaa se on edelleenkin sekoilla askelissa yhdessä muiden kanssa! Joukkuelajeja olen aina inhonnut (tai siis en pidä säännöistä...), mutta ryhmässä liikkuminen muuten on mukavaa!

Nyt kun alkoi kirjoittamaan kuulumisia, niin kyllähän meille kuuluu vaikka mitä, vaikka tämä tuntuukin välillä siltä, ettei mitään tapahdu ja aina on sitä samaa ja tylsää!
Ja ehkä tämä jonkun mielestä onkin, mutta tällä hetkellä tämä (onneksi) riittää minulle =)

lauantai 13. elokuuta 2011

Välikausi-mietteitä

En tiedä uskoisinko ennustuksia, joiden mukaan lämmin loppukesä olisi vielä odotettavissa?!
Monena aamuna on ollut jo aika kylmää, tosin onhan ne windstopperit joutunut sitten puistoon päästyämme riisumaan, kun on aurinko alkanut lämmittämään.
Mutta lähtiessä on mittari näyttänyt vaan muutamia lämpöasteita!

Mutta puistossa viihdytään, vaikkei aurinko joka päivä paistaisikaan =)


Helka


Helka ja Taimi

Helka

Taimi, veturissa välipalalla =)

Siitäkin huomaa vk-mietteeni, että ompelin tänään syys / talvipipoja tytöille...
Löysin edullista, yksiväristä fleecekangasta KVK:sta, ja ostinkin useampaa väriä... 
osa on vielä odottamassa pesuun pääsyä.

Mä olen ompelijana(kin) enemmän innokas kuin älykäs, mutta kai siinäkin on tärkeintä, että syntyy jotain.
(joskus tosin syntyy paha mieli, hermostus ja kasa revittyä kangasta...)
Ja fleece on onneksi aika kiitollista ommeltavaa!


Helkalle kaksi pipoa ja huivi


Taimille pipot ja huivi

Tytöt eivät ole kovin innokkaita kuvattavia, molemmat haluaisivat ottaa kuvia itse...
Helka suostui valokuvaan (Taimille ompelemani vermeet päällä...), kun lupasin, että sen jälkeen saa
ottaa äidin kännykällä kuvan pandapehmostaan...
Mutta tosiaan kovin kauaa ei viihtynyt aloillaan, joten en saanut sotkuista petiä ja kantoliinaröykkiötä rajattua taustalta =)

Helka

Hyvin nuo hatut päähän istuvat, vaikkei "aplikaationi" niin mallikkaita olekaan =-D
Pipot ovat ihan siis suorakaiteen muotoisesta kaitaleesta ommeltu ja alaosastaan taitettu sisäpuolelle.
(ja taite ommeltu, vaikka fleecehän ei purkaannu, joten ei välttämättä edes kaipaisi huolittelua)

Pitää vielä kokeilla ainakin yksi tupsupipo tehdä ala-astelaisten ohjeella.
Luulisi onnistuvan minultakin...