Minä päätin vihdoinkin antaa periksi ja astua tälle vuosituhannelle.
Ostin siis sellaisen äly(?!)puhelimen, joka tuntuu jo kaikilla muilla olevan...
En ole toistaiseksi keksinyt, miksi tuo on älypuhelin, pikemminkin se on ÄRSYTYSpuhelin,
joka koittaa olla käyttäjäänsä nokkelampi. Ja siinä usein kai onnistuukin.
Puhelin on tosiaan ollut minulla vasta vuorokauden käytössä ja lyhyt pinnani on katkennut jo monta kertaa.
Ohjekirjaa en (tietenkään, olenhan suomalainen!) ole jaksanut tulostaa, vaan luotan siihen, että opin käyttämään puhelintani käyttämällä sitä. Aika näyttää...
Miehen käymässä ollut ystävä on vaihtamassa puhelinta ja tuli siihen tulokseen, ettei ainakaan tällaista osta, kun käyttö näyttää niin hankalalta... vastasin uuteen puhelimeeni nimittäin tänään ekan kerran, tyypin ollessa paikalla, eikä se ollut ihan yksinkertaista... (no, myönnetään, että minä olen. Tosi yksinkertainen.)
Kameraa olen vähän jo harjoitellut käyttämään, periaatteeltaan se on aika samanlainen, kuin vanhassa Nokialaisessakin, paitsi kaikenlaista hilpehööriä ja toimintaa on rutkasti enemmän.
Mutta Helkasta oli pakko ottaa kuva parturikäynnin jäljiltä. Typy on aivan hikinen (lämmintä liki 30 astetta ja vettä tulee...) joten tukka ei ihan ole samaa kaliiberia kuin eilen ammattilaisen jäljiltä föönättuna, mutta anyhow, Helka itse tykkää tukasta tänäänkin ja on muistanut kertoa kaikille meillä käyneille, että hänellä on hieno tukka! =-D
Tasa-arvon vuoksi vielä Taiminkin kuva
Ihan yhtä hikinen kuin isosiskonsakin...
Eikä millään olisi suostunut pysymään paikalla hetkeäkään...
Mutta ehkä mä opettelen pikkuhiljaa nopeammaksi kuvanottajaksi.
Ja käyttämään puhelintani muutenkin.
Harmittaahan se, jollei kalliin puhelimen kaikkia tyhmiä ja turhanpäiväisiä ominaisuuksia tulekaan käytettyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti