Tuntuu, että nämä syyspäivät hujahtavat hetkessä ohi.
Siis siitä huolimatta, että joskus aamuisin ensimmäinen ajatus on:
"olisipa jo ilta ja tämäkin päivä lusittu..."
Mutta tuo on toivoakseni vaan kotiäidin syksyistä turhautumista...
Oikeasti on mukava olla kotona, ei ole kiire mihinkään (paitsi kerhoihin neljänä arkipäivänä viikossa....) mutta valitettavasti joskus koen huonoa omaatuntoa siitä, että viihdyn kotona, enkä ole palkkatyössäni tienaamassa ruoka- ja verorahoja. Tämä siitä huolimatta, että tiedän tekeväni jo ihan yhteiskunnallisestikin arvokasta työtä ja säästäväni niitä yhteiskunnan verorahoja hoitamalla lapsiani kotona.... enkä ole ikinä ajatellut yhdenkään pienen lapsen kotiäidin loikoilevan kotosalla yhteiskunnan turvin.... Mutta eikös se niin mennyt, että mitä huonompi omatunto, sen parempi äiti? ;-)
Mutta niihin ompeluksiin.
Yhtenä iltana jäi luppoaikaa jumppien ja pihahommien välissä (tai siis menin alakertaan ompelemaan jonkun pienen korjausjutun ja havahduin neljä tuntia myöhemmin, kun mies tuli ilmoittamaan, että olisi kello jo aika paljon....) joten sain vähän tuhottua kangasvarastoja.
Äitini on joskus raahannut jostain varastoista vanhan aamutakin, josta leikkelin ja ompelin liivimekon Taimille. Kangas oli paikoin jo hapertunut, joten jouduin käyttämään saumakohtia kankaasta, mutta oikeastaan nuo etu-ja takasaumat näyttävät ihan hauskoilta =) Kaava on jostain SK-lehdestä, en muista numeroa...
 |
| Liivimekko |
Ja muutamat housut, alunperin vaippakankaaksi ostamani raitavelour päätyi pöksyiksi. Ja jämäpaloista tein toiset housut. Taimille ne ajattelin, mutta mahtuivat Helkallekin. Kaava on itse muokkaamani (ja sen ehkä huomaa...)
 |
| parit pöksyt |
Ja lopuksi uusi pipo, jonka ompelin itselleni Neenuskan piposta tekemälläni kaavalla kääntöpipoksi. Mutta Helka siis ihastui tähtikuosiin ja otti tämän käyttöönsä. (ompelin jämistä seuraavana päivänä itselleni toisen....)
Ja kuvasta näkyy myös, että ommelta on laitettu myös otsaan...
Sohvapomput päätyivät päivystykseen ja tikkaukseen.
Huomenna pitäisi poistaa nuo tikit, saa nähdä antaako pikku potilas minun poistaa ne vai pitääkö mennä poistattamaan ta:lle... jo likaantuneen lapun vaihto otsalle on työn ja hien takana.
 |
| pikku potilaan uusi pipo |
Mutta tärkeintä, ettei käynyt pahemmin. Välillä ihmettelenkin, ettei täällä kotona satu vakavampia onnettomuuksia, kun meno on usein melkoisen päätöntä...
Ihmiset eivät aina uskokaan, kuinka nuo ujopiimät kotona sitten riehuvat!
Onneksi on sääennustuksista huolimatta riittänyt myös aurinkoisia hetkiä olla ulkosalla purkamassa riehaenergiaa!
