Kuten varmaan muutkin ovat huomanneet,
on tämä kesä, tässä maassa, ollut kelien suhteen melkoisen epävakaa...
Mutta sateisista keleistä on toki iloakin!
Siis sen lisäksi, että kaikki kasvaa paremmin (paitsi mansikkamme, jotka homehtuvat kosteassa kelissä), ei ole niin pölyistä jne....
Sateisena päivänä voi ihan hyvällä omatunnolla jäädä sisälle, katsoa vaikka jonkun filmin tai lukea kirjoja...
Tai sitten voi laittaa kirjavat sadekamppeet päälle ja lähteä pihalle nauttimaan raikkaasta ilmasta!
Tosin ainakin tänä kesänä on tuota sadekamppeissa kulkemista kannattanut harkita toisenkin kerran, ei ne sentään NIIIIN hengittäviä ole tässä kuumassa ja hiostavassa säässä =)
Itse tykkäisi sateellakin olla ulkona, mutta ei oikein enää typyt, eikä etenkään tuo meidän vilukissa-mäyräkoira moisilla koiranilmoilla kuonoaan ulos laita! Mutta riemua riittää ainakin typyillä sateen jälkeenkin:
 |
| Taimi ja Helka |
Läheisen Veteraanitalon portinpielestä löytyi iso vesilammikko, johon piti puoleksi tunniksi pysähtyä lenkillä leikkimään =) Ja niitä sadekamppeitahan meillä ei kumppareita lukuunottamatta ollut, vaan typyjen ihan itse valitsemat asukokonaisuudet ;-D
Ja sateisina päivinä ehtii ommellakin, kunhan keksii typyille jotain muuta puuhaa kuin neulojen levittely lattialle ja saumurin säätöjen sotkeminen....
(Tästä muuten otetaan vinkkejä vastaan, ainakaan meidän lapset eivät kovin kauaa jaksa leikellä ja liimailla tilkkuja paperille ja neulaa en ole vielä uskaltanut heille antaa...)
Alla olevan mekon ompelin tutulla kaavalla ihanasta apinakankaasta
(Helkan itse valitsema)
Kangas on Kestovaippakaupasta, sama kuosi turkoosina odottaa muuntumista mekoksi Taimille.
Tänään aamupäivällä ompelin vielä Helkalle saman mekon kirahvikuosista (Vauvauvasta) ja valkoiset leggarit resorista. Molemmat koossa 110cm, mutta menevät jo nyt, vaikkei Helkalla ole pituutta kuin metrin verran. Mutta etenkin tuo mekko on tosi pitkäikäinen, menee pitkään vielä myöhemmin tunikana!
Lisäksi sain tänään, noin kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen ommeltua neulatyynyn!
Mulla on nuppineulat olleet tähän asti pienessä rasiassa, josta ne kaatuu noin viiden minuutin välein pitkin pöytää ja lattiaa.... Ja pari kertaa olen onnistunut tökkäämään neulan sormenkynteni alle, kun olen niitä koittanut rasiasta sievästi ottaa....
Tyynystä ei kuvaa tähän ole (eikä siitä tullut kovin hienoa, vaikka hyvin oli suunniteltu...), tein sen vanhasta pellavatilkusta, sisälle laitoin vanhan sohvan pehmikettä.
Eli taattua kierrätyskamaa siis =)
Ainoastaan kuminauha, jolla tuon saa käsivarteen kiinni, oli uutta, tosin senkin olisi voinut löytää jostain jemmasta käytettynä... Hmm...
Tuosta kierrätyksestä muuten vielä sen verran, että haaveissa olisi käydä penkomassa isoäitini lakanavarastoja mekkokankaiden löytymiseksi... Muistelen joskus hänen kaapeissaan nähneeni melko ihania kuoseja oman lapsuuteni ajoilta... =)
Mutta katsotaan....
