Kurakelejä odotellen...

Tulevaksi syksyksi päätin hommata tytöille sadehaalarit. Siis sellaista perinteistä kurapukukangasta .

Vaikka hyvin nuo vk-haalarit ovat vettä loitolla pitäneet, niin ajattelin, että kun kerta päiväkodissa ulkoilevat kelillä kuin kelillä, niin ehkä tuollaiset lammikossa istumisen kestävät kamppeet on ihan hyvä olla olemassa?!

Ja kun Mik-linen haalarit sattuivat vielä olemaan alessa Vauvauvassa, niin mitäpä tuossa muutakaan olisi voinut tehdä... =)

Ja haalarit menevät helpommin päälle itse puettuna kuin takki ja kurahousut. (sellaisten virkaa meillä toimittaa Ticketin Rubberit, varsinaisia kurahousuja meillä ei ole ollut kuin yhdet Popin alesta joskus haalitut, ne on Taimilla päiväkotikäytössä...

Näihin haalareihin toivoakseni mätsää Me&I-kutsuilta tilaamani autopipot..

Näitä haalareita ajatellen ne nimittäin tilasin... Mutta katsotaan nyt, eiköhän noille käyttöä keksitä joka tapauksessa =)

Palkkatyöstä vapaa viime viikonloppu menikin kurakelien odottelun lisäksi taas ommellessa =) 

Uskaltauduin ompelemaan piiiiitkän tauon jälkeen puseroa, tällaista raglanhihaista en ole aiemmin tehnytkään ja muutenkin olen vierastanut puseroiden ompelua, kun en ole osannut tehdä siistiä kaula-aukkoa. Nyt jankkasin ohjetta niin kauan, että hoksasin idean! 

Siistiä ja hienoa ei tullut edelleenkään, mutta parannusta kuitenkin edelliseen, pari vuotta sitten ompelemaani paitaan on selkeästi =)

Kärpässienikangas on jostain palalaarista haalittu, hihojen valkoinen joku iänkaiken vanha trikoopalan jämä... Tunikan kaava on vanha tuttu, jolla olen tehnyt useamman mekon/tunikan tytöille, paidan kaavan löysin jostain vähän vanhemmasta Ottobresta.

 Samalla kaavalla ihanasta lammaskankaasta Taimille toinen paita ja vieressä vanhalla Finlaysonin kaavalla babysametista ommeltu liivimekko, molemmat kokoa 98cm, aika reilua kokoa!

Ja Helkalle tuli vielä tuolla tutulla kaavalla mekko ja legginsit, jollaisia olen aiemmin tehnyt resorista. Nyt kokeilin velourista, lupasin nimittäin kaverin tytölle ommella velourhousut ja kun kyseessä on tosi hoikkanen lapsi, ajattelin noista tulevan sopivan napakat! (tuo velour ei ole mitenkään ylettömän joustavaa...) Ja varmasti mallaavatkin hoikkikselle tosi hyvin, Helkalle olivat ehkä pikkaisen turhan napakat ;-D

Perjantaina meillä juhlitaankin Helkan 4-v-synttäreitä, tänä vuonna päätin reilusti olla pakastepullan tuoksuinen äiti ja antaa Pirkan leipoa tarjoamiset =)

(paitsi äidiltäni tilasin mokkapaloja... eläkeläisellä on enemmän aikaa leipoa kuin työn raskaan raatajalla....)

Noista pakastepullista tulee muuten hyviä,

(kuulemma, minähän en niitä keliaakikkona syö...)

kun ensin sulattaa ja kohottaa niitä lämpöisessä puolisen tuntia ja

sen jälkeen voitelee ja sokeroi!

Ei ehkä ihan mummon leipomien veroisia, mutta uskoisin, että voittavat minun tekeleeni...