Pikkukokkeja

Pakko hehkuttaa viimeisintä leikkiruokahankintaa, eli Pizzaa!

Setti on Melissa&Doug:n valmistama, muista ko valmistajan tuotteista ei ole meillä kokemusta, mutta tämä ainakin vaikuttaa laadukkaalta ja ennen kaikkea lapsia kiinnostavalta lelulta!

Salamia, paprikaa ja herkkusieniä, Nam!

Sokerileipurit

Kuppikakut maistuu!

Ainoa huono puoli tuossa pizzassa on se, että kun eka viikko setin saapumisen jälkeen oli syöty typyjen tekemää hieman, hmm..., puisevaa, pizzaa, niin oli pakko antaa periksi ja paistaa ihan oikeaa!

Eräs kaverini miettiikin nyt, uskaltaako hän ostaakaan lapsilleen joululahjaksi suklaaleivossettiä =)

Ettei ruokavalio menisi ihan pieleen, niin syödään meillä välillä muutakin kuin pizzaa...

Aamupala Ravintola Play:ssa =)

Onnistuin aikanaan heittämään yhdet villahousut vaippapyykin sekaan ja ne huopuivat entisiksi villahousuiksi...

Mutta olivat juuri passelit karjalanpiirakoiden täytteeksi! "Ruiskuori" on sherpaa, jota on jäänyt vaippaompeluista ylitse.

Eikä jälkiruokaa unohdeta tietenkään!

Sokerileipurisetin "monitoimikone" ei ole juurikaan typyjä kiinnostanut, mutta nuo kuppikset, kerrosleivos ja lisäksi setissä oleva, leikattava kääretorttu ovat olleet etenkin Taimin suosikkeja!

Pahoittelen huonohkoa kuvaa....

Mutta aivan ihania nämä leikkiruuat ovat! Ja meillä ainakin tosi suosittuja, monta kertaa päivässä meillä syödään Helkan tekemää makkarakeittoa, muusia, munakkaita, yms. Ja tietty sitä pizzaa! Ja kaffia =)

Joululahjamietteitä Marraskuussa

Vaikka en Jouluihmiseksi tunnustaudu (edelleenkään) niin lahjoista tykkään kuitenkin =)

Varsinkin lahjojen antamisesta. Lapsena lahjojen saaminen taisi olla pääasia juhlissa, mutta näin vanhemmiten saan hyvän mielen siitä, että joku ilahtuu aidosti hankkimastani tai tekemästäni lahjasta.

Itsekin arvostan lahjassa eniten sitä, että lahjanantaja on oikeasti ajatellut juuri minua, kun on miettinyt lahjavaihtoehtoja! (toki saatan ilahtua myös siitä suklaarasiasta, joka on todennäköisesti hommattu kaikille naapureille ja työkavereille...)

Tänä(kin) Jouluna haluan lapsille hankkia jotain kestävää ja "kehittävää". Kestosuosikkejani ovat kirjat, lorukortit ja palapelit, en tosin tiedä, tykkäävätkö kaikki lapset niistä, mutta ainakin omani tykkäävät!

Toiveeni on joka Joulun (ja synttäreiden) alla se, ettei meille hankittaisi tuvan täydeltä pientä muoviroinaa, joka saadaan rikki jo ennen Tapaninpäivää. Joskus tätä toivetta kunnioitetaan, aina ei.... 

Pääsääntöisesti typyt ovat kuitenkin saaneet lahjoiksi laatuleluja ja vaatteita. Minusta itsestänikin on mukava kysyä lapselta itseltään tai hänen vanhemmiltaan, mitä oikeasti lahjaksi tarvitaan (tai halutaan, jos tarve ja halu oikein kovasti menee ristiin...) On kurjaa, jos lahjaksi saatu asia ei ole kellekään mieluinen ja se menee pahimmassa tapauksessa roskiin! (kierrättää voi aina ja joillain foorumeilla olen törmännyt erityisiin lahjojen kierrätysketjuihin! Hyvä idea!) 

Täksi Jouluksi tilasin typyille ihanan, puisen parkkitalon! Ihastelin tätä pitkään nettipuodeissa ja koska typyt tykkäävät perhekahvilan muovisesta versiostakin, niin eivätköhän tykkää tästäkin =)

Le Toy van:n parkkitalo

Tilasin myös pari settiä saman valmistajan puisia pikkuautoja ja isovanhemmille esitettiin toive automatosta. Pääsevät typyt kunnolla cruisailemaan!

Jotta ei ihan unohdettaisi sukupuolisidonnaisuutta, niin tilasin myös tämän leivontasetin:

Le Toy van:n "Honeybake baking set"

Lisäksi tulee myös setti puisia ruuantekovälineitä ja vähän lisää leikkiruokia. Jonkin verran meillä niitä jo on, sekä itsetehtyjä, että ihania, puisia lahjaksi saatuja ja lisäksi Ikeasta ostettuja kankaisia. Helkan syksyllä synttärilahjaksi saama hella on ollut kovassa käytössä, samoin nuo leikkiruuat ja astiat!

Mutta tässä kokkailussa menee mulla raja, leikki-imuria en typyille osta, ennen kuin itse pyytävät =) 

(tai perheemme poikalapsi itse, oma-aloitteisesti, tarttuu oikeaan imuriin....)

Joulun aloitusta

En tunnustaudu yhtään Jouluihmiseksi.

En yhtään.

Äitiyslomia lukuunottamatta olen aikuisiässä värväytynyt Jouluksi aina töihin. 

Mikä se parempaa! Tunnelma lämmin ja mieli hellä ja lisäksi palkkaus tuplana =)

Siis tiedättehän te Joulutyypin? Hän, joka ympäri vuoden bongaa mukavia lahjoja suvulle ja ystäväpiirille (ja paketoi ne itse valmistamallaan paperilla), väsää itse (lasten kanssa) joulukortit kaikille puolitutuille, virittää välkevalot lokakuun alussa ja leipoo, paistaa ja kokkailee itse kaikki jouluruuat. Ihan itse. Alusta saakka. Eli kasvattaa kesällä porkkanat, potut ja lantut lootia varten. Ja vissiin se sikakin on lihotettavana jossain pihan perällä....

En pidä läheskään kaikista jouluruuista, pari vuotta olen itsepäisesti tehnyt laatikot punajuuresta ja bataatista, koska ne maistuvat suussani paremmalta kuin porkkanalaatikko. Silliä, lipeäkalaa ja rosollia en käsitä ollenkaan?! Onko ne edes ruokia? En myöskään välitä joululeivonnaisista. Etenkään siitä luumuhillosta voitaikinan välissä.

Mutta piparkakkujen tuoksusta, siitä pidän!

Tänään tein (Helkan avustuksella...) taikinan, jota toivon mukaan pääsemme huomenna leipomaan!

Olen onnistunut hävittämään johonkin luottopiparireseptini, siis sen ainoan gluteenittoman leivonnaisreseptini, jonka kanssa ei hihat pala totaalisesti, eikä sitä tarvitse raaputtaa veitsenkärjellä pöydän pinnasta.

Jouduin siis poikkeamaan totutusta ja kokeilemaan uutta reseptiä.

Huomenna nähdään, miten onnistuu...

Mutta tällä hetkellä kiitän siitä, ettei minulle ole suotu enempää Joulumieltä. 

Tuntuu, että kiire on koko ajan muutenkin, ilman jouluhössötyksiäkin!

Eilen poikkesimme mukavilla 3v-synttäreillä, tänään ohjelmassa ei ollutkaan kuin haudalla käynnit (jotka mieheni hoiti) ja sadan lorukortin väsääminen viime tipassa korttivaihtoihin. Tähän päälle omat ja lasten jumpat, tavalliset siivoukset ja kokkaukset, niin tuntuu, ettei aika riitä ollenkaan!

Pakko oli synttäreillä napata kuvat tytöistä, kun kerrankin on päällä "hienommat" vaatteet....

Tosin poseeraukset eivät ole taaskaan ihan kaikkein hienostuneimpia, ja salamankin kanssa taisi kuvaaja sählätä =)

Taimi

Helka

Synttärireissua varten kaivoin tytöille viime talven alemyynneistä tilaamani villakangastakit, ja hyvä niin, kohta käyvät pieniksi! Eipä noilla "hienostelutakeilla" kovin paljon käyttöä taida olla... mutta sievät ovat.

(ja halvalla sain)

Helka

Taimi

Nyt aloitan lauantai-illan vieton, perinteiset lämpimät leivät jo syötiin, (tämä tapahan oli jo omassa lapsuudessani, lauantaisin syötiin usein lämppäreitä....) nyt odottelen typyjä saunasta iltapalan syöntiin ja iltasadulle. Itse saunoinkin jo kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa alkuillasta kuntosalilla =D

Huomenna saatan kirjoitella pipareiden leivonnasta... tai sitten en =)

Uudet Po.pit testissä

Tytöillä oli ekan kerran eilen uudet vk-kamppeet päällä, kun perhekahvilan jälkeen jäätiin hetkeksi siihen pihaan vielä leikkimään. Tai no, Taimin housut ovat viime keväänä hankitut, kun niiden uusien lahkeet laahaavat maata. Ostinkin ne siis ensi kevättä ajatellen!

Taimi

Isänsä kävi vielä (tosin siis pyynnöstäni, ei omasta aloitteestaan...) ostamassa Helkalle myös tuollaisen kuoritakin, jäljellä oli oikeassa koossa (104cm) enää ainoastaan tummansinisiä, mutta se on kyllä oikein nätti! Ja vaikka pinkeillä asusteilla sen saa ihan tyttömäiseksi =) Tänään se oli jo Helkalla kerhossa päällä, eikä se liian iso ollut nytkään, vaikka kevääksi minä sitä vasta ajattelin. 

Siskokset hiekkalaatikolla

Taimi ihastui hiekkalaatikolla jonkun aiemmin kaivamaan monttuun ja asettui siihen istumaan =)

Ja ehkäpä Helka päätti tarttua tilaisuuteen ja täyttää kuopin Taimineen.... =)

Ja kyllä, näette oikein, meidän typyillä ei todellakaan ole hanskoja....

Koen siitä välillä HuonoÄiti-syndroomaa, koska esim kerhossa tuntuvat välillä ajattelevan, etten tajua laittaa Helkalle käsineitä mukaan tai ettei meillä ole niitä...

Mutta kun eivät nuo suostu pitämään hanskoja! Paitsi sitten kun on riittävän kylmä. Eli joskus ehkä helmikuussa...

Eniten hirvittää se, että Taimi repii käsineet pois myös päiväunilla (nukkuu aina ulkona), eikä suostu pitämään peittoakaan käsien suojana. Ja näillä ilmoilla kädet ovat herätessä jo yleensä kylmät. Nyt suostuu onneksi jo pitämään töppöset jalassa, vielä muutama kuukausi sitten repi nekin pois ja nukkui paljasjaloin...

Mutta ehkä tosiaan sitten pakkasten tullessa kädet pysyvät hanskojen sisällä... näin ainakin viime talvena kävi.

Kun meillä on nyt muutamat ihanat karvavuorirukkasetkin odottamassa =)